Kauppatorin kauneutta
ovat ruuhkaiset hetket,
kasvottomat ihmiset,
jotka vaeltavat
kuin noidutut kohti
ikuista unta.

Silmät kuolleina
he katsovat maailmaa,

korvat jo kuuroina
he kuulevat
vain liikenteen
riitasoinnut,

hiljaiset askeleet,
jotka painuvat
muistoihin, joita kukaan
ei muista.

Tunnottomina astelevat
kuolleet maan päällä
ajatta ja ajatuksitta
kunnes löytävät
rauhan,
jota ei koskaan ollutkaan.